Takaisin sisällysluetteloon

LUKU 24. SÄHKÖJÄRJESTELMÄ, TASAVIRTA

1. Tavoite
2. Viitteet
3. Määritelmät
4. Yleistä
5. Jakeluverkko
6. Sähkön laatu
7. Aluksen sähkönkehitys
8. Akut ja akustot
9. Akkulaturit
10. Sähkökeskukset ja kotelot
11. Laitteiden suojausluokat
12. Kaapelointi
13. Maadoitus
14. Testaus
15. Dokumentaatio

 

HUOM! TÄMÄ TEKSTI ON LUONNOS JA SAATTAA MUUTTUA LAUSUNTOJEN PERUSTEELLA.

 

  1. Tavoite

1.1. Tämän dokumentin tavoitteena on toimia ammattiveneiden sähkönjakelujärjestelmien asennusohjeena kiinteästi asennettavissa sähköjärjestelmissä, joiden nimellisjännite, Un on < 50 V.

1.2. Näillä säännöillä pyritään kohottamaan alusten sähköturvallisuutta sekä parantamaan laitteiden toimintavarmuutta sähkönjakelun osalta.

1.3. Säännöt eivät käsitä kulkukoneiston tai apukoneen sähkökomponentteja eikä sähkövarusteita sellaisissa laitteissa kuten radiot, äänimerkinantolaitteet, mittarit jne. Jos todetaan, että tällaiset laitteet ovat turvallisuusmielessä puutteelliset, voidaan kuitenkin vaatia muutoksia tai laitteiden vaihtamista.

1.4. Säännöt eivät myöskään sisällä suojatoimenpiteitä tutkan, näyttöpäätteen tai vastaavien laitteiden sähkömagneettisen kentän vaikutuksia vastaan.

Sivun alkuun

2. Viitteet

2.1. Näiden sääntöjen tarkoituksena on saavuttaa vähintään standardissa ISO 10133 esitetty vaatimustaso.

2.1. ISO 10133 standardin lisäksi näihin sääntöihin on käytetty:

  • EC 90092-sarjan standardeja
  • Suomen Merivoimien Vahvavirtamääräyksiä
  •  DnV:n sääntöjä January 2005 Rules for High Speed, Light Craft and Naval Surface Craft

3. Määritelmät

3.1 Pääsähkönlähde ”pääsähkönlähde” tarkoittaa: Aluksella tulee olla vähintään yksi generaattori, jonka varassa alus toimii merellä. Tämä sähkönlähde on aluksen pääsähkönlähde.

3.2. Pääjännite ”pääjännite” tarkoittaa: Pääjännite on sähkönjakelutaulun jännitetaso, jota aluksen pääsähkönlähde syöttää.

3.3 Käsiksipäästävyys "käsiksi päästävä" tarkoittaa: Olla käsiksi päästävissä tarkastusta, irrottamista tai huoltoa varten ilman aluksen pysyvien rakenteiden irrottamista "helposti käsiksi päästävä" tarkoittaa: Olla käsiksi päästävissä käyttöä, tarkastusta tai huoltoa varten ilman työkalujen käyttöä tai mitään aluksen rakenteen tai varusteen irrottamista.

3.4. Jatkuvakäyttö S1 ”jatkuvakäyttö S1” tarkoittaa: Laite toimii vakiokuormituksella niin pitkän ajan, että loppulämpötila saavutetaan (IEC 60034-1)

Sivun alkuun

4. Yleistä

4.1. Kaikki laitteet tulee asentaa tämän ohjeen mukaisesti. Lisäksi laitevalmistajan esittämiä erityisvaatimuksia on noudatettava.

4.2.. Kaikki aluksen toiminnalle oleelliset, kiinteästi asennetut laitteet on valittava ja asennettava niin, että ne soveltuvat aluskäyttöön. Aluksen toiminnalle oleellisia laitteita ovat ainakin navigointivalot sekä aluksen ohjailuun liittyvät laitteet.

4.3. Sähkölaitteet ja laitteistot on suunniteltava ja asennettava niin, etteivät ne aiheuta hengen tai omaisuuden vaaraa. Myös mahdollinen valokaarenvaara tulee ottaa huomioon asennettaessa sähkölaitteita ja -järjestelmiä.

4.4. Sähkölaitteet ja laitteistot on suunniteltava ja asennettava niin, ettei niistä koidu sähköisesti tai sähkömagneettisesti kohtuutonta häiriötä ja ettei niiden toiminta häiriinny helposti sähköisesti tai sähkömagneettisesti.

4.5. Kaikkien laitteiden tulee olla käsiksipäästävissä käyttötoimenpiteitä ja huoltoa varten.

4.6. Laitteet tulee valita ja mitoittaa siten, että ne toimivat vikaantumatta kohdan ”6. Sähkön laatu” mukaisissa olosuhteissa.

4.7. Laitteiden materiaalit ja asennustapa tulee valita siten, ettei yli 0,5 V ( TÄMÄ 0,5 V TULEE TARKASTAA! ) sähkökemiallisia pareja pääse syntymään.

4.8. Laitteet tulee yleensä asentaa tärinävaimentimille. Laitteen liikkumavara tulee huomioida laitteisiin liittyvissä kaapeleissa, putkissa jne.

4.9. Kaikki sähkölaitteet tulee pääsääntöisesti mitoittaa jatkuvaa käyttöä S1 varten. Mahdolliset poikkeukset on erikseen sovittava. Tällöin on aina varmistuttava siitä, etteivät komponentit pääse missään tilanteessa ylilämpenemään.

4.10. Sähkölaitteiden on pystyttävä toimittava moitteettomasti vähintään taulukossa 1. esitetyissä lämpötiloissa.

Taulukko 1. Sähkölaitteiden toimintaympäristön lämpötilarajat           

Laitteen sijainti Minimi [C°] Maksimi [C°]
Kone- ja kattilahuoneet, keittiöt ja vastaavat tilat 0 +45
Kuivat lastitilat, peräsinkonehuone, kansi- ja keulavarastot ja vastaavat tilat -20 +45
Kylmävarastot ja vastaavat tilat Tilan mukainen +45

4.11. Kaikki sähköjärjestelmät tulee suojata oikosulkua ja ylikuormaa vastaan. Oikosulku- ja ylikuormitussuojaus tulee sijoittaa mahdollisimman lähelle akkuja tai muuta jännitelähdettä, mutta ei esim. akkulaatikon tai vastaavan tilan sisälle. Oikosulkusuojan tulee pystyä katkaisemaan oikosulku virtapiirin siinä osassa mihin se on asennettu. Oikosulussa suojan tulee katkaista virtapiirin kaikki vaiheet. Ei johtavarunkoisissa aluksissa, joiden pääjännite on < 50 Vdc riittää pelkkä +-navan katkaisu.

4.12. Aluksen kuljetuskoneiston käynnistysmoottorin päävirtapiiri voidaan jättää suojaamatta oikosulkua tai ylikuormaa vastaan. Tällöin asennus on tehtävä suojaputkilla ja liitosten tulee olla mekaanisesti suojattuja.

4.13. Kaikki aluksen turvallisuuteen liittyvät ja toiminnan kannalta tärkeät sähkölaitteet on suojattava omalla oikosulkusuojalla. Aluksen toiminnan kannalta tärkeitä laitteita ovat navigointivalot sekä aluksen ohjailuun liittyvät laitteet.

4.14. Aluksen runkoa ei saa käyttää virtapiirin paluujohtimena.

4.15. Alle 100 kW:n kuljetuskoneen käynnistyssähköjärjestelmässä voidaan hyväksyä rele, joka mahdollistaa koneen rungon käyttämisen johtimena moottorin käynnistyshetkellä.

4.16. Kaikki sähkölaitteet merkataan pysyvillä kilvillä joista ilmenee vähintään laitteen tunnus, nimitys jännite ja tarvittaessa syöttökeskus. Ulko- ja konetiloissa käytetään korroosion kestäviä kilpiä.

4.17. Kaapelit tulee tuoda laitteisiin sisälle alakautta tai sivulta aina kun tämä on mahdollista. Mikäli kaapelit tuodaan laitteeseen yläkautta, tulee tämän suojausluokka olla IP 56 (kts. kohta 11).

Sivun alkuun

5. Jakeluverkko

5.1. Aluksen jakeluverkko on kelluva eli ns. IT-tyyppinen verkko eli jakeluverkko on täysin maastaerotettu.

5.2. Ei johtavarunkoisissa aluksissa, joiden pääjännite on < 50 V, voidaan hyväksyä jakelujärjestelmä, jossa – napa on maadoitettu.

5.3. Jakeluverkon kaikki osat tulee yli 15 m pituisissa metallirunkoisissa veneissä varustaa maavuodon valvonta- ja hälytysjärjestelmällä. Järjestelmä on varustettava testausmahdollisuudella.

5.4. Mikäli jokin laite vaatii vaiheen maadoittamista, tulee laite galvaanisesti erottaa muusta verkosta. Poikkeus kts. kohta 5.2.

5.5. Kaikki jakelukeskukset ja kuluttajat tulee varustaa luotettavalla erotusmahdollisuudella huoltotoimenpiteitä varten esimerkiksi kaikki vaiheet katkaisevalla kytkimellä tai katkaisijalla. Kuitenkin kaasuvaroitin, murtohälytin, lämmitin sekä automaattinen pilssipumppu voidaan kytkeä ilman erotusmahdollisuutta. Tällöin niillä tulee olla omat oikosulkusuojat.

Sivun alkuun

6. Sähkönlaatu

6.1. Sähköverkko tulee suunnitella ja asentaa niin, että jakelujärjestelmän nimellisjännite Un pysyy normaali tilanteessa seuraavissa rajoissa: o ± 12 % Un:stä DC-järjestelmistä o ± 5 % Un:stä AC-järjestelmissä

6.2. Muutos- eli transienttitilanteessa sähköverkon tulee palata 2 sekunnin kuluessa kohdan 5.1. mukaisiin rajoihin. Transienttitilanteessa sähköverkko saa heilahtaa enintään: o ± 25 % Un:stä DC-järjestelmässä o -15 % < Un < 20% AC-järjestelmässä

6.3. Sähköverkko tulee suunnitella ja rakentaa niin, ettei jänniteenalenema mitattuna kuluttajan navoista ylitä 6 % verrattuna sitä syöttävään pääjakelukeskukseen.

6.4. Akun ja käynnistysmoottorin välillä sallitaan maksimissaan 8 % jännitteenalenema.

6.5. Raja-arvoja jännitteenalenemasta laitteen käynnistyshetkellä ei anneta. Järjestelmä on suunniteltava ja asennettava siten, että kaikki laitteet toimivat tyydyttävästi myös käynnistyshetkellä.

6.6. AC-verkko tulee rakentaa sellaiseksi, että kaikki siihen kytketyt laitteet toimivat tyydyttävästi kaikissa odotettavissa olevissa taajuusvaihteluissa.

Sivun alkuun

7. Aluksen sähkönkehitys

7.1. Aluksen pääsähkönlähde

7.1.1. Aluksen pääsähkön lähteenä tulee olla vähintään yksi generaattori, joka voi olla varustettu omalla apukoneella tai se saa voimansa aluksen pääkoneelta.

7.1.2. Aluksen pääsähkönlähteen kapasiteetti tulee olla riittävä koko aluksen sähköntarpeelle kaikissa operointitilanteissa.

7.2. Aluksen varasähkönlähde

7.2.1. Aluksella tulee olla akku tai akusto turvaamassa tärkeiden kuluttajien sähkönsaanti pääsähkönlähteen ollessa poissa käytöstä.

7.3. Sähkönsyöttö aluksen ulkopuolisesta lähteestä

7.3.1. Katso osa 25 kappale 7.3. ”Sähkönsyöttö aluksen ulkopuolisesta lähteestä”.

Sivun alkuun

8. Akut ja akustot

8.1. Mikäli aluksen pää- ja/tai apukone on sähkökäynnisteinen, ja mikäli muiden kuluttajien yhteenlaskettu virrankulutus ylittää 10% akuston kapasiteetista, tulee aluksella olla sekä kulutusakusto että yksi tai useampia käynnistysakustoja. Käynnistysakustoja ei saa käyttää muiden kuin koneen käynnistämiseen tarvittavien järjestelmien syöttämiseen.

8.2. Kulutus- ja käynnistysakustojen välille tulee järjestää rinnankytkentämahdollisuus.

8.3. Käynnistysakkujen kapasiteetti tulee mitoittaa siten, että täyteen ladatut akut kestävät vähintään kuusi moottorin käynnistyskertaa 0 °C lämpötilassa ilman välilatausta. Yhden käynnistyskerran minimi pituus on 10 sekuntia.

8.4. Kulutusakut tulee mitoittaa siten, että ne pystyvät syöttämään aluksen kulutuksen vähintään 3,0 h ajan. Radiolaitteille voidaan järjestää myös oma erillinen akustonsa. Kulutusakkujen on voitava toimia myös käynnistysakkuina.

8.5. Akut ja akustot tulee varustaa kaksinapaisella erottimella. Erotin asennetaan mahdollisimman lähelle akkua tai akustoa, ei kuitenkaan akkulaatikon sisälle. Erottimen tulee pystyä katkaisemaan aluksen maksimikuormitusvirta.

8.6. Akut tulee kiinnittää luotettavasti, sekä sijoittaa tiiviiseen akkunestettä kestävään laatikkoon.

8.7. Akustot, joiden kokonaiskapasiteetti on enintään 5 kWh on asennettava erillisiin akkuhuoneisiin, kaappeihin tai kannellisiin laatikoihin. Tällaiset akustot voidaan sijoittaa konehuoneisiin tai avokansille. Akkuja ei saa asentaa asuintiloihin.

8.8. Yli 5 kWh akustot on aina asennettava erillisiin, aluksen ulkopuolelle tuuletettuihin akkukaappeihin tai –huoneisiin. Akkuja ei saa asentaa asuintiloihin. Jos akkukaappi tai –huone on pakkotuuletettu, tulee akkujen pikalataus keskeyttää mikäli tuuletus pysähtyy.

8.9. Mikäli akkuasennus sijaitsee samassa vesitiiviissä osastossa kuin konehuone, tulee akkujärjestely tehdä niin, että akut eivät mene oikosulkuun jos vesi tässä osastossa nousee lastivesilinjaan asti. Vaihtoehtoisesti voidaan kannelle tai ohjaushyttiin asentaa erillinen akusto hätävaloa, navigointi-varusteita ja radiota varten.

Sivun alkuun

9. Akkulaturit

9.1. Akkuja tulee pystyä lataamaan jatkuvasti ajettaessa.

9.2. Mikäli akuston kapasiteetti ylittää 150 Ah, tulee sillä olla oma erillinen latauslaitteensa.

9.3. Latauslaite tulee mitoittaa siten, että maksimi latausaika tyhjälle akustolle on 6h. Mikäli laturi syöttää akuston lisäksi sähkönkuluttajia, tulee tämä lisäkuorma lisätä laturin mitoitukseen.

9.4. Akkujen latauslaitteiden tulee olla automaattisella jännitteensäädöllä varustettuja, sekä ylilataamista vastaan suojattuja tyyppejä.

9.5. Akkujen latauslaitteiden tulee olla varustettu suojalaittein oikosulkua ja ylikuormitusta vastaan. Lisäksi latauslaitteen tulee pystyä suojaamaan muu sähköverkko ylijännitteeltä akuston vikatapauksessa.

Sivun alkuun

10. Sähkökeskukset ja kotelot

10.1. Koteloiden on oltava riittävän lujia, jotta ne kestävät kaikki rasitukset joita niihin todennäköisesti kohdistuu.

10.2. Kaikki kotelot, mikäli niitä on aluksessa useampia kuin yksi, on varustettava pysyvillä merkinnöillä, joista ilmenee vähintään kotelon tunnus, nimi ja jännite. Ulkokansilla ja konetiloissa tulee käyttää korroosion kestäviä kilpiä.

10.3. Koteloiden sisäiset laitteet kuten releet yms. tulee merkata piirikaavioita vastaavin tunnuksin. Merkinnät voidaan tehdä esimerkiksi kosteudenkestävin tarroin.

10.4. Mikäli samassa kotelossa on erijännitteisiä osia kuten liittimiä, tulee nämä selvästi merkitä ja erottaa toisistaan.

10.5. Kotelon- ja muiden laitetilojen lämmittimet on mitoitettava jatkuvaa käyttöä varten, tai varustettava termostaatilla.

10.6. Saranoidun luukun tulee pysyä auki-asennossa.

10.7. Sähkökeskukset tulee varustaa dokumentein joista ilmenee selvästi kuluttaja ja lähdön numero.

10.8. Sähkökeskuksen tai luukun sisäpuolella tulee olla keskuksen kytkentäkaavio, tai kotelo tulee varustaa taskulla sähkökuvia varten.

10.9. Koteloiden ja keskusten sisäisten johtimien tulee olla poikkipinnaltaan vähintään 1,0 mm².

10.10. Kaapelit tulee tuoda keskuksiin ja koteloihin alakautta tai sivulta, mikäli mahdollista. Jos kaapelit tuodaan yläpuolelta, on vaadittava tiiveysluokka vähintään IP 56.

Sivun alkuun

11. Laitteiden suojausluokat

11.1 Eri laitteiden vähimmäisvaatimukset suojaus- eli kotelointiluokkien suhteen eri tiloissa käyvät ilmi seuraavista taulukoista, joissa ensimmäinen numero koskee suurinta sallittua aukkoa kosketusvaaraa ja vieraiden esineiden sisääntunkemista silmälläpitäen. Toinen numero suojaa nesteiden sisääntunkeutumista vastaan. Kohdassa, jossa taulukossa ei ole kotelointiluokkaa, ei sallita ko. laitetta.

Taulukko 2. IP-merkinnän merkitys

Ensimmäinen numero Suoja kosketusta vastaan Toinen numero Suoja kosteutta vastaan Symboli
0 Ei vaatimusta 0 Normaalirakenne  
1 Aukot < 50 mm 1 Tippuvesitiivis
2 Aukot < 12 mm 2 Vinosti (15°) tippuva
3 Aukot < 2,5 mm 3 Suihkutiivis
4 Aukot < 1 mm 4 Huuhtelutiivis  
5 Pölysuojattu 5 Ruiskutiivis
5 Pötytiivis 6 Tiivis hetkellistä upotusta vastaan  

Yksityiskohtaiset vaatimukset löytyvät IEC:n julkaisusta 60529.

Taulukko 3. Vaaditut IP-luokat                                  

Sijainti Moottorit Paneelit ja keskukset Valaisimet ja lämmittimmet Muut turvallisuuteen vaikuttavat laitteet
Sisustus, aina lämmin tila IP 20 IP 20 IP 20 IP 20
Sisustus, muu IP 20 IP 34 IP 34 IP 34
Valvomo IP 22 IP 22 IP 22 IP 22
Konetila IP 22 IP 22 IP 44 IP 44
Peräsinkonetila IP 22 IP 44 IP 44 IP 44
Lastiruuma   IP 44 IP 44 IP 44
Pentteri   IP 44 IP 22 IP 22
Märkätilat IP 44 IP 56 IP 44 IP 44
Kylmätila IP 44 IP 44 IP 44  
Turkin alla IP 44 IP 44 IP 55  
Ulkokannet IP 56 IP56 IP 55  

Sivun alkuun

12. Kaapelointi

12.1. Kaapeleiden tulee olla: o aluskäyttöön tarkoitettuja öljynkestäviä muovieristeisiä kaapeleita o halogeenivapaita standardin IEC 60754-1 ja – 2 mukaisesti o savuttomia standardin IEC 61034-1 ja -2 mukaisesti o vähintään itsesammuvia standardin IEC 60332-1 ja -3 Cat. A:n mukaisesti

12.2. Kaapeleiden jänniteluokan tulee olla vähintään 250 V

12.3. Johdinmateriaalin tulee olla hienosäikeistä kuparia. Johtimen tulee olla IEC 60228 class 2 tai 5 mukainen.

12.4. Kaapelien kuormitettavuuden tulee olla standardin IEC 60092 – 352 mukainen. Kaapeleiden kuormitettavuutta arvioitaessa tulee huomioida myös poikkeava ympäristönlämpötila. Tämä saattaa vaikuttaa alentavasti kaapelin maksimi kuormitettavuuteen. Mikäli kaapeli asennetaan nippuun, jossa on yli kuusi kaapelia, tulee sen kuormitettavuudelle käyttää korjauskerrointa 0,85.

12.5. Kaapelit on varustettava oikosulkusuojalla, joka kytkee pois virtapiirin kaikkinapaisesti oikosulkutilanteessa. Maksimi laukaisuaika on 5 sekuntia. Lisäksi kaapeli on varustettava ylikuormitussuojalla. Taulukossa 4. esitetään suurimman sallitun ylikuormitussuojan arvo verrattuna kaapelin poikkipintaan:

Taulukko 4. Kaapelin poikkipinta verrattuna suurimpaan sallittuun ylikuormitussuojaan

Johtimen poikkipinta [mm2] Suurin sallittu ylikuormasuoja [A]
1,5 10
2,5 16
6 25
10 35
16 50
25 63
35 80
50 100
70 125
95 160

12.6. Mikäli kaapelia ei voida oikosulkusuojata, tulee sen pituus minimoida. Tällaiset asennukset tulee tehdä oikosulun kestäviksi ja kaapelin tulee kulkea suojaputkessa. ( Esimerkiksi akun ja starttimoottorin välinen kaapeli.)

12.7. Keskuksesta lähtevän kaapelin johtimen poikkipinta on aina vähintään 1,5 mm^2.

12.8. Kaapeliasennuksissa tulee huomioida valmistajan ohjeet ja rajoitukset.

12.9. Kaapelit tulee asentaa kaapeliradoille tai -putkiin. Enintään viiden kuluttajan järjestelmissä kaapelit voidaan myös asentaa yksittäisillä kiinnikkeillä enintään 250 mm välein.

12.10. Kaapeliradat ja -putket tulee reitittää ja asentaa niin etteivät kaapelit altistu tarpeettomalle ylimääräiselle lämpökuormalle.

12.11. Kaapelit tulee asentaa niin, etteivät ne altistu mekaaniselle rasitukselle. Tarvittaessa kaapelit on suojattava.

12.12. Kaapelit tulee asentaa suuren palovaaran tilan (kts. luku 28) ulkopuolelle aina kun tämä on mahdollista, lukuun ottamatta tällaiseen tilaan päättyviä kaapeleita.

12.13. Kaapeliratoja ei saa asentaa lämmöneristeiden sisään tai alle. Kaapelirata voi kuitenkin kulkea tällaisen eristeen läpi.

12.14. Kaapeliratojen on oltava käsiksipäästäviä.

12.15. Kaapelit on kiinnitettävä sidekiinnikkeillä ellei niitä ole asennettu putkiin. Jokainen kaapeli on kiinnitettävä taulukon 5. mukaisesti. Vaakasuorilla radoilla joissa kaapeli(t) on asennettu radan päälle, saa kiinnitysväli olla kolme kertaa taulukon 5 mukainen. Poikkeus ei koske avokansia.

Taulukko 5. Kaapeleiden kiinnitysväli      

Kaapelin tai kaapelinipun ulkoläpimitta [mm] Kiinnityspisteen etäisyys [mm]
< 8 250
8 < 30 350
30 < 450

12.16. Kaapelit on kiinnitettävä niin, etteivät ne pääse putoamaan tulipalossa. Tämä voidaan varmistaa esimerkiksi käyttämällä metallisia palonkestäviä kaapelinkiinnikkeitä joka kolmantena kiinnityselimenä.

12.17. Ulko-, kansi- ja muissa kosteissa tiloissa on aina käytettävä korroosionkestäviä kaapeleiden kiinnityselimiä

12.18. Mikäli kaapelivalmistajan ilmoittamia minitaivutussädetietoja ei ole käytettävissä, käytetään taulukon 6 mukaisia arvoja kaapelin sisäsäteen ollessa vähintään:

Taulukko 6. Kaapeleiden minimi taivutussäde

Kaapelin ulkohalkaisija D [mm] Pienin taivutussäde kaapelityypille 1 Pienin taivutussäde kaapelityypille 2
D < 25 4 D 6 D
D > 25 6 D 6 D
  • Kaapelityyppi 1.: Kaapeli ilman armeerausta tai palmikkoa.
  • Kaapelityyppi 2.: Kupari-, pronssi- tai teräslankapalmikko tai armeeraus.

12.19. Vain samantyyppisiä ja poikkipintaisia kaapeleita saa kytkeä rinnan samaan virtapiiriin. Lisäksi kaapeleiden tulee olla samanmittaisia.

12.20. Yksivaiheisten kaapeleiden käyttöä tulee välttää. Mikäli joudutaan käyttämään yksivaiheista kaapelia, tulee kaapelit asentaa ns. antimagneettisiin nippuihin. Yksivaiheisten kaapeleiden on aina oltava vähintään kaksoiseristettyjä. Yksivaiheisten kaapeleiden väliin ei saa asentaa mitään magneettista materiaalia.

12.21. Kaapelijatkoja ei saa käyttää.

12.22. Mikäli kaapeli joudutaan haaroittamaan esimerkiksi jakorasiassa tai valaisimella, saa tähän käyttää ainoastaan haaroittamiseen hyväksyttyjä rasioita ja liittimiä. Liittimien tulee olla kiinteästi asennettuja.

12.23. Kaapelit merkataan luotettavasti molemmissa päissä. Tunnuksen tulee olla yksilöllinen jokaiselle kaapelille.

12.24. Kaapelien johtimien päät puristusholkitetaan tai käytetään puristettavia kaapelikenkiä. Maadoitusjohtojen tulee olla päällysteeltään vihreitä, vihreitä keltaisin raidoin tai päällystämättömiä. kyseisiä johtoja ei saa käyttää virtajohtimina. DC-plusjohtimien merkintä muuten kuin värein on mahdollista, jos identifiointi selviää veneen mukana toimitetusta johdinpiirustuksesta. Miinusjohtimen värin tulee olla musta (tai keltainen jos veneessä on AC-järjestelmä). Mustaa (tai keltaista) väriä ei saa käyttää plusjohdon värinä. Johtimet merkataan holkkimerkeillä tai vastaavalla menetelmällä.

12.25. Häiriösuojattujen kaapeleiden käyttö on suositeltavaa. Kuitenkin aina pääkannen yläpuolella tai laitevalmistajan niin suositellessa on käytettävä häiriösuojattuja kaapeleita.

12.26. Ex-tiloissa tulee aina käyttää häiriösuojattuja kaapeleita.

Sivun alkuun

13. Maadoitus

13.1. Suojamaadoitettavien laitteiden ulkokuori kytketään luotettavasti maadoituselektrodiin.

13.2. Suojamaadoitetun osan ja maadoituselektrodin kytkentävastus saa olla maksimissaan 0,05 ohm.

13.3. Laitteen suojamaadoitukseen käytetään syöttökaapelin keltavihreää johdinta tai erillistä keltavihreää maadoitusjohdinta.

13.4. Liitäntäkaapelin suojamaadoitusjohtimen poikkipinta-alan tulee olla sama kuin vaihejohtimen poikkipinta-ala aina 10 mm^2 asti. Tästä ylöspäin suojamaadoitusjohtimeksi riittää poikkipinta-alaltaan ½ vaihejohtimen alasta ei kuitenkaan alle 10 mm^2 tai yli 50 mm^2.

13.5. Erillisen maadoitusjohtimen poikkipinta-ala on vähintään ½ vaihejohtimesta, ei kuitenkaan alle 6 mm^2 tai yli 50 mm^2.

13.6. Kaapelien häiriösuojavaippa maadoitetaan yleensä kaapelin alkupäästä tehonsiirtosuunnasta katsottuna tai laitevalmistajan ohjeiden mukaan.

13.7. Jos aluksessa on metallirunko, tapahtuu sähkölaitteiden koteloiden, johtavien alustojen, putkien ja muiden maadoitettavien rakenteiden suojamaadoitus suoraan aluksen runkoon ja aluksen rungon katsotaan olevan maadoituselektrodi.

13.8. Ei johtava runkoisen aluksen maadoitus

13.8.1. Pienissä aluksissa, joiden pääjännite on < 50 V, voidaan maadoitukseen käyttää aluksen kölirautaa.

13.8.2. Jos aluksen pääjännite on < 50 V, ja aluksella ei ole kölirautaa, asennetaan aluksen ulkopuolelle vähintään 0.25 m^2 oleva maadoituslevy tai –kisko eli ns. maadoituselektrodi. Maadoituselektrodi asennetaan niin, että se on aina riippumatta aluksen liikkeistä vedenpinnan alapuolella.

13.8.3. Kölirauta tai maadoituselektrodi yhdistetään kuparisella vähintään 50 mm^2 poikkipintaisella runkoläpiviennillä välittömästi rungon sisäpuolella olevaan kupariseen kytkinkappaleeseen. Tähän kytkinkappaleeseen yhdistetään kaikki aluksen maadoitusjohtimet. Kytkinkappaleen on oltava helposti käsiksipäästävissä ja se on varustettava varoituskilvellä ”PÄÄMAADOITUSJOHDIN. EI SAA KYTKEÄ IRTI”.

13.8.4. Pienissä aluksissa, joiden pääjännite on < 50 V, voidaan erillinen laitteiden suojamaadoitukseen tarkoitettu maadoituselektrodi korvata potentiaalintasauksella, joka tehdään kaikkien suojamaadoitettavien laitteiden ja rakenteiden välille.

13.8.5. Mikäli aluksen pääjännite on > 50 V, maadoitetaan aluksen kaikki sähköjärjestelmät ja johtavat rakenteet osa 25 mukaisesti riippumatta järjestelmän nimellisjännitteestä.

Sivun alkuun

14. Testaus

14.1. Aluksen kaikille sähköjärjestelmille tulee suorittaa visuaalinen ja toiminnallinen testi ennen sen luovutusta

14.2. Kaikille jakelutauluille on suoritettava eristysvastusmittaus napojen välillä sekä napojen ja maan välillä. Mittausjännitteenä käytetään vähintään 500 V.

14.3. Asennuksen valmistuttua on kaikille sähkökeskusten lähdöille suoritettava eristysvastusmittaus. Mittaukset suoritetaan napojen välillä sekä napojen ja maadoituksen välillä. Mittausjännitteenä käytetään 100 Vdc. Eristysvastusmittauksista on laadittava pöytäkirja joka liitetään osaksi aluksen dokumentaatiota.

14.4. Aluksella tulee suorittaa maadoituksen johtavuusmittaukset.

14.5. Akuille ja akustoille tulee suorittaa kuormituskokeet.

14.6. Metallirunkoisille aluksille suoritetaan rungon potentiaalimittaus.

14.7. Kaikista testeistä laaditaan pöytäkirjat, jotka liitetään osaksi aluksen dokumentaatiota.

15. Dokumentaatio

15.1. Aluksen sähköjärjestelmästä tulee toimittaa ainakin seuraavat dokumentit:

  • sähkönjakelun periaatekaavio
  • sähkönkuormituslaskelma eli sähköbilanssi
  • kaapelointikaaviot
  • kaapeleiden kytkentäkaaviot
  • akkukapasiteettilaskelmat
  • maadoituskaavio
  • laiteluettelo
  • laitteiden huolto- ja käyttöohjeet sekä piirikaaviot
  • sähkökeskusten lähtöluettelot ja piirikaaviot
  • sähköverkon oikosulkuvirta tarkastelu tai laskelma (tarvittaessa)
  • sähköverkon selektiivisyys tarkastelu tai laskelma (tarvittaessa)
  • allekirjoitetut testipöytäkirjat
 

Sivun alkuun