1. Tavoite
1.1. Tämän dokumentin tavoitteena on toimia ammattiveneiden
sähkönjakelujärjestelmien asennusohjeena kiinteästi asennettavissa
sähköjärjestelmissä, joiden nimellisjännite, Un on < 50 V.
1.2. Näillä säännöillä pyritään kohottamaan alusten sähköturvallisuutta sekä
parantamaan laitteiden toimintavarmuutta sähkönjakelun osalta.
1.3. Säännöt eivät käsitä kulkukoneiston tai apukoneen sähkökomponentteja
eikä sähkövarusteita sellaisissa laitteissa kuten radiot,
äänimerkinantolaitteet, mittarit jne. Jos todetaan, että tällaiset laitteet ovat
turvallisuusmielessä puutteelliset, voidaan kuitenkin vaatia muutoksia tai
laitteiden vaihtamista.
1.4. Säännöt eivät myöskään sisällä suojatoimenpiteitä tutkan, näyttöpäätteen
tai vastaavien laitteiden sähkömagneettisen kentän vaikutuksia vastaan.
Sivun alkuun
2. Viitteet
2.1. Näiden sääntöjen tarkoituksena on saavuttaa vähintään standardissa ISO
10133 esitetty vaatimustaso.
2.1. ISO 10133 standardin lisäksi näihin sääntöihin on käytetty:
- EC
90092-sarjan standardeja
- Suomen Merivoimien Vahvavirtamääräyksiä
- DnV:n
sääntöjä January 2005 Rules for High Speed, Light Craft and Naval Surface Craft
3. Määritelmät
3.1 Pääsähkönlähde ”pääsähkönlähde” tarkoittaa: Aluksella tulee olla
vähintään yksi generaattori, jonka varassa alus toimii merellä. Tämä sähkönlähde
on aluksen pääsähkönlähde.
3.2. Pääjännite ”pääjännite” tarkoittaa: Pääjännite on sähkönjakelutaulun
jännitetaso, jota aluksen pääsähkönlähde syöttää.
3.3 Käsiksipäästävyys "käsiksi päästävä" tarkoittaa: Olla käsiksi päästävissä
tarkastusta, irrottamista tai huoltoa varten ilman aluksen pysyvien rakenteiden
irrottamista "helposti käsiksi päästävä" tarkoittaa: Olla käsiksi päästävissä
käyttöä, tarkastusta tai huoltoa varten ilman työkalujen käyttöä tai mitään
aluksen rakenteen tai varusteen irrottamista.
3.4. Jatkuvakäyttö S1 ”jatkuvakäyttö S1” tarkoittaa: Laite toimii
vakiokuormituksella niin pitkän ajan, että loppulämpötila saavutetaan (IEC
60034-1)
Sivun alkuun
4. Yleistä
4.1. Kaikki laitteet tulee asentaa tämän ohjeen mukaisesti. Lisäksi
laitevalmistajan esittämiä erityisvaatimuksia on noudatettava.
4.2.. Kaikki aluksen toiminnalle oleelliset, kiinteästi asennetut laitteet on
valittava ja asennettava niin, että ne soveltuvat aluskäyttöön. Aluksen
toiminnalle oleellisia laitteita ovat ainakin navigointivalot sekä aluksen
ohjailuun liittyvät laitteet.
4.3. Sähkölaitteet ja laitteistot on suunniteltava ja asennettava niin,
etteivät ne aiheuta hengen tai omaisuuden vaaraa. Myös mahdollinen
valokaarenvaara tulee ottaa huomioon asennettaessa sähkölaitteita ja
-järjestelmiä.
4.4. Sähkölaitteet ja laitteistot on suunniteltava ja asennettava niin, ettei
niistä koidu sähköisesti tai sähkömagneettisesti kohtuutonta häiriötä ja ettei
niiden toiminta häiriinny helposti sähköisesti tai sähkömagneettisesti.
4.5. Kaikkien laitteiden tulee olla käsiksipäästävissä käyttötoimenpiteitä ja
huoltoa varten.
4.6. Laitteet tulee valita ja mitoittaa siten, että ne toimivat vikaantumatta
kohdan ”6. Sähkön laatu” mukaisissa olosuhteissa.
4.7. Laitteiden materiaalit ja asennustapa tulee valita siten, ettei yli 0,5
V ( TÄMÄ 0,5 V TULEE TARKASTAA! ) sähkökemiallisia pareja pääse syntymään.
4.8. Laitteet tulee yleensä asentaa tärinävaimentimille. Laitteen
liikkumavara tulee huomioida laitteisiin liittyvissä kaapeleissa, putkissa jne.
4.9. Kaikki sähkölaitteet tulee pääsääntöisesti mitoittaa jatkuvaa käyttöä S1
varten. Mahdolliset poikkeukset on erikseen sovittava. Tällöin on aina
varmistuttava siitä, etteivät komponentit pääse missään tilanteessa
ylilämpenemään.
4.10. Sähkölaitteiden on pystyttävä toimittava moitteettomasti vähintään
taulukossa 1. esitetyissä lämpötiloissa.
Taulukko 1. Sähkölaitteiden toimintaympäristön lämpötilarajat
Laitteen sijainti |
Minimi [C°] |
Maksimi [C°] |
Kone- ja kattilahuoneet, keittiöt ja vastaavat tilat |
0 |
+45 |
Kuivat lastitilat, peräsinkonehuone, kansi- ja keulavarastot
ja vastaavat tilat |
-20 |
+45 |
Kylmävarastot ja vastaavat tilat |
Tilan mukainen |
+45 |
4.11. Kaikki sähköjärjestelmät tulee suojata oikosulkua ja ylikuormaa
vastaan. Oikosulku- ja ylikuormitussuojaus tulee sijoittaa mahdollisimman
lähelle akkuja tai muuta jännitelähdettä, mutta ei esim. akkulaatikon tai
vastaavan tilan sisälle. Oikosulkusuojan tulee pystyä katkaisemaan oikosulku
virtapiirin siinä osassa mihin se on asennettu. Oikosulussa suojan tulee
katkaista virtapiirin kaikki vaiheet. Ei johtavarunkoisissa aluksissa, joiden
pääjännite on < 50 Vdc riittää pelkkä +-navan katkaisu.
4.12. Aluksen kuljetuskoneiston käynnistysmoottorin päävirtapiiri voidaan
jättää suojaamatta oikosulkua tai ylikuormaa vastaan. Tällöin asennus on tehtävä
suojaputkilla ja liitosten tulee olla mekaanisesti suojattuja.
4.13. Kaikki aluksen turvallisuuteen liittyvät ja toiminnan kannalta tärkeät
sähkölaitteet on suojattava omalla oikosulkusuojalla. Aluksen toiminnan kannalta
tärkeitä laitteita ovat navigointivalot sekä aluksen ohjailuun liittyvät
laitteet.
4.14. Aluksen runkoa ei saa käyttää virtapiirin paluujohtimena.
4.15. Alle 100 kW:n kuljetuskoneen käynnistyssähköjärjestelmässä voidaan
hyväksyä rele, joka mahdollistaa koneen rungon käyttämisen johtimena moottorin
käynnistyshetkellä.
4.16. Kaikki sähkölaitteet merkataan pysyvillä kilvillä joista ilmenee
vähintään laitteen tunnus, nimitys jännite ja tarvittaessa syöttökeskus. Ulko-
ja konetiloissa käytetään korroosion kestäviä kilpiä.
4.17. Kaapelit tulee tuoda laitteisiin sisälle alakautta tai sivulta aina kun
tämä on mahdollista. Mikäli kaapelit tuodaan laitteeseen yläkautta, tulee tämän
suojausluokka olla IP 56 (kts. kohta 11).
Sivun alkuun
5. Jakeluverkko
5.1. Aluksen jakeluverkko on kelluva eli ns. IT-tyyppinen verkko eli
jakeluverkko on täysin maastaerotettu.
5.2. Ei johtavarunkoisissa aluksissa, joiden pääjännite on < 50 V, voidaan
hyväksyä jakelujärjestelmä, jossa – napa on maadoitettu.
5.3. Jakeluverkon kaikki osat tulee yli 15 m pituisissa metallirunkoisissa
veneissä varustaa maavuodon valvonta- ja hälytysjärjestelmällä. Järjestelmä on
varustettava testausmahdollisuudella.
5.4. Mikäli jokin laite vaatii vaiheen maadoittamista, tulee laite
galvaanisesti erottaa muusta verkosta. Poikkeus kts. kohta 5.2.
5.5. Kaikki jakelukeskukset ja kuluttajat tulee varustaa luotettavalla
erotusmahdollisuudella huoltotoimenpiteitä varten esimerkiksi kaikki vaiheet
katkaisevalla kytkimellä tai katkaisijalla. Kuitenkin kaasuvaroitin,
murtohälytin, lämmitin sekä automaattinen pilssipumppu voidaan kytkeä ilman
erotusmahdollisuutta. Tällöin niillä tulee olla omat oikosulkusuojat.
Sivun alkuun
6. Sähkönlaatu
6.1. Sähköverkko tulee suunnitella ja asentaa niin, että jakelujärjestelmän
nimellisjännite Un pysyy normaali tilanteessa seuraavissa rajoissa: o ± 12 %
Un:stä DC-järjestelmistä o ± 5 % Un:stä AC-järjestelmissä
6.2. Muutos- eli transienttitilanteessa sähköverkon tulee palata 2 sekunnin
kuluessa kohdan 5.1. mukaisiin rajoihin. Transienttitilanteessa sähköverkko saa
heilahtaa enintään: o ± 25 % Un:stä DC-järjestelmässä o -15 % < Un < 20%
AC-järjestelmässä
6.3. Sähköverkko tulee suunnitella ja rakentaa niin, ettei jänniteenalenema
mitattuna kuluttajan navoista ylitä 6 % verrattuna sitä syöttävään
pääjakelukeskukseen.
6.4. Akun ja käynnistysmoottorin välillä sallitaan maksimissaan 8 %
jännitteenalenema.
6.5. Raja-arvoja jännitteenalenemasta laitteen käynnistyshetkellä ei anneta.
Järjestelmä on suunniteltava ja asennettava siten, että kaikki laitteet toimivat
tyydyttävästi myös käynnistyshetkellä.
6.6. AC-verkko tulee rakentaa sellaiseksi, että kaikki siihen kytketyt
laitteet toimivat tyydyttävästi kaikissa odotettavissa olevissa
taajuusvaihteluissa.
Sivun alkuun
7. Aluksen sähkönkehitys
7.1. Aluksen pääsähkönlähde
7.1.1. Aluksen pääsähkön lähteenä tulee olla vähintään yksi generaattori,
joka voi olla varustettu omalla apukoneella tai se saa voimansa aluksen
pääkoneelta.
7.1.2. Aluksen pääsähkönlähteen kapasiteetti tulee olla riittävä koko aluksen
sähköntarpeelle kaikissa operointitilanteissa.
7.2. Aluksen varasähkönlähde
7.2.1. Aluksella tulee olla akku tai akusto turvaamassa tärkeiden kuluttajien
sähkönsaanti pääsähkönlähteen ollessa poissa käytöstä.
7.3. Sähkönsyöttö aluksen ulkopuolisesta lähteestä
7.3.1. Katso osa 25 kappale 7.3. ”Sähkönsyöttö aluksen ulkopuolisesta
lähteestä”.
Sivun alkuun
8. Akut ja akustot
8.1. Mikäli aluksen pää- ja/tai apukone on sähkökäynnisteinen, ja mikäli
muiden kuluttajien yhteenlaskettu virrankulutus ylittää 10% akuston
kapasiteetista, tulee aluksella olla sekä kulutusakusto että yksi tai useampia
käynnistysakustoja. Käynnistysakustoja ei saa käyttää muiden kuin koneen
käynnistämiseen tarvittavien järjestelmien syöttämiseen.
8.2. Kulutus- ja käynnistysakustojen välille tulee järjestää
rinnankytkentämahdollisuus.
8.3. Käynnistysakkujen kapasiteetti tulee mitoittaa siten, että täyteen
ladatut akut kestävät vähintään kuusi moottorin käynnistyskertaa 0 °C
lämpötilassa ilman välilatausta. Yhden käynnistyskerran minimi pituus on 10
sekuntia.
8.4. Kulutusakut tulee mitoittaa siten, että ne pystyvät syöttämään aluksen
kulutuksen vähintään 3,0 h ajan. Radiolaitteille voidaan järjestää myös oma
erillinen akustonsa. Kulutusakkujen on voitava toimia myös käynnistysakkuina.
8.5. Akut ja akustot tulee varustaa kaksinapaisella erottimella. Erotin
asennetaan mahdollisimman lähelle akkua tai akustoa, ei kuitenkaan akkulaatikon
sisälle. Erottimen tulee pystyä katkaisemaan aluksen maksimikuormitusvirta.
8.6. Akut tulee kiinnittää luotettavasti, sekä sijoittaa tiiviiseen
akkunestettä kestävään laatikkoon.
8.7. Akustot, joiden kokonaiskapasiteetti on enintään 5 kWh on asennettava
erillisiin akkuhuoneisiin, kaappeihin tai kannellisiin laatikoihin. Tällaiset
akustot voidaan sijoittaa konehuoneisiin tai avokansille. Akkuja ei saa asentaa
asuintiloihin.
8.8. Yli 5 kWh akustot on aina asennettava erillisiin, aluksen ulkopuolelle
tuuletettuihin akkukaappeihin tai –huoneisiin. Akkuja ei saa asentaa
asuintiloihin. Jos akkukaappi tai –huone on pakkotuuletettu, tulee akkujen
pikalataus keskeyttää mikäli tuuletus pysähtyy.
8.9. Mikäli akkuasennus sijaitsee samassa vesitiiviissä osastossa kuin
konehuone, tulee akkujärjestely tehdä niin, että akut eivät mene oikosulkuun jos
vesi tässä osastossa nousee lastivesilinjaan asti. Vaihtoehtoisesti voidaan
kannelle tai ohjaushyttiin asentaa erillinen akusto hätävaloa,
navigointi-varusteita ja radiota varten.
Sivun alkuun
9. Akkulaturit
9.1. Akkuja tulee pystyä lataamaan jatkuvasti ajettaessa.
9.2. Mikäli akuston kapasiteetti ylittää 150 Ah, tulee sillä olla oma
erillinen latauslaitteensa.
9.3. Latauslaite tulee mitoittaa siten, että maksimi latausaika tyhjälle
akustolle on 6h. Mikäli laturi syöttää akuston lisäksi sähkönkuluttajia, tulee
tämä lisäkuorma lisätä laturin mitoitukseen.
9.4. Akkujen latauslaitteiden tulee olla automaattisella jännitteensäädöllä
varustettuja, sekä ylilataamista vastaan suojattuja tyyppejä.
9.5. Akkujen latauslaitteiden tulee olla varustettu suojalaittein oikosulkua
ja ylikuormitusta vastaan. Lisäksi latauslaitteen tulee pystyä suojaamaan muu
sähköverkko ylijännitteeltä akuston vikatapauksessa.
Sivun alkuun
10. Sähkökeskukset ja kotelot
10.1. Koteloiden on oltava riittävän lujia, jotta ne kestävät kaikki
rasitukset joita niihin todennäköisesti kohdistuu.
10.2. Kaikki kotelot, mikäli niitä on aluksessa useampia kuin yksi, on
varustettava pysyvillä merkinnöillä, joista ilmenee vähintään kotelon tunnus,
nimi ja jännite. Ulkokansilla ja konetiloissa tulee käyttää korroosion kestäviä
kilpiä.
10.3. Koteloiden sisäiset laitteet kuten releet yms. tulee merkata
piirikaavioita vastaavin tunnuksin. Merkinnät voidaan tehdä esimerkiksi
kosteudenkestävin tarroin.
10.4. Mikäli samassa kotelossa on erijännitteisiä osia kuten liittimiä, tulee
nämä selvästi merkitä ja erottaa toisistaan.
10.5. Kotelon- ja muiden laitetilojen lämmittimet on mitoitettava jatkuvaa
käyttöä varten, tai varustettava termostaatilla.
10.6. Saranoidun luukun tulee pysyä auki-asennossa.
10.7. Sähkökeskukset tulee varustaa dokumentein joista ilmenee selvästi
kuluttaja ja lähdön numero.
10.8. Sähkökeskuksen tai luukun sisäpuolella tulee olla keskuksen
kytkentäkaavio, tai kotelo tulee varustaa taskulla sähkökuvia varten.
10.9. Koteloiden ja keskusten sisäisten johtimien tulee olla poikkipinnaltaan
vähintään 1,0 mm².
10.10. Kaapelit tulee tuoda keskuksiin ja koteloihin alakautta tai sivulta,
mikäli mahdollista. Jos kaapelit tuodaan yläpuolelta, on vaadittava
tiiveysluokka vähintään IP 56.
Sivun alkuun
11. Laitteiden suojausluokat
11.1 Eri laitteiden vähimmäisvaatimukset suojaus- eli kotelointiluokkien
suhteen eri tiloissa käyvät ilmi seuraavista taulukoista, joissa ensimmäinen
numero koskee suurinta sallittua aukkoa kosketusvaaraa ja vieraiden esineiden
sisääntunkemista silmälläpitäen. Toinen numero suojaa nesteiden
sisääntunkeutumista vastaan. Kohdassa, jossa taulukossa ei ole
kotelointiluokkaa, ei sallita ko. laitetta.
Taulukko 2. IP-merkinnän merkitys
Ensimmäinen numero |
Suoja kosketusta vastaan |
Toinen numero |
Suoja kosteutta vastaan |
Symboli |
0 |
Ei vaatimusta |
0 |
Normaalirakenne |
|
1 |
Aukot < 50 mm |
1 |
Tippuvesitiivis |
|
2 |
Aukot < 12 mm |
2 |
Vinosti (15°) tippuva |
|
3 |
Aukot < 2,5 mm |
3 |
Suihkutiivis |
|
4 |
Aukot < 1 mm |
4 |
Huuhtelutiivis |
|
5 |
Pölysuojattu |
5 |
Ruiskutiivis |
|
5 |
Pötytiivis |
6 |
Tiivis hetkellistä upotusta vastaan |
|
Yksityiskohtaiset vaatimukset löytyvät IEC:n julkaisusta 60529.
Taulukko 3.
Vaaditut IP-luokat
Sijainti |
Moottorit |
Paneelit ja keskukset |
Valaisimet ja lämmittimmet |
Muut turvallisuuteen vaikuttavat laitteet |
Sisustus, aina lämmin
tila |
IP 20 |
IP 20 |
IP 20 |
IP 20 |
Sisustus, muu |
IP 20 |
IP 34 |
IP 34 |
IP 34 |
Valvomo |
IP 22 |
IP 22 |
IP 22 |
IP 22 |
Konetila |
IP 22 |
IP 22 |
IP 44 |
IP 44 |
Peräsinkonetila |
IP 22 |
IP 44 |
IP 44 |
IP 44 |
Lastiruuma |
|
IP 44 |
IP 44 |
IP 44 |
Pentteri |
|
IP 44 |
IP 22 |
IP 22 |
Märkätilat |
IP 44 |
IP 56 |
IP 44 |
IP 44 |
Kylmätila |
IP 44 |
IP 44 |
IP 44 |
|
Turkin alla |
IP 44 |
IP 44 |
IP 55 |
|
Ulkokannet |
IP 56 |
IP56 |
IP 55 |
|
Sivun alkuun
12. Kaapelointi
12.1. Kaapeleiden tulee olla: o aluskäyttöön tarkoitettuja öljynkestäviä
muovieristeisiä kaapeleita o halogeenivapaita standardin IEC 60754-1 ja – 2
mukaisesti o savuttomia standardin IEC 61034-1 ja -2 mukaisesti o vähintään
itsesammuvia standardin IEC 60332-1 ja -3 Cat. A:n mukaisesti
12.2. Kaapeleiden jänniteluokan tulee olla vähintään 250 V
12.3. Johdinmateriaalin tulee olla hienosäikeistä kuparia. Johtimen tulee
olla IEC 60228 class 2 tai 5 mukainen.
12.4. Kaapelien kuormitettavuuden tulee olla standardin IEC 60092 – 352
mukainen. Kaapeleiden kuormitettavuutta arvioitaessa tulee huomioida myös
poikkeava ympäristönlämpötila. Tämä saattaa vaikuttaa alentavasti kaapelin
maksimi kuormitettavuuteen. Mikäli kaapeli asennetaan nippuun, jossa on yli
kuusi kaapelia, tulee sen kuormitettavuudelle käyttää korjauskerrointa 0,85.
12.5. Kaapelit on varustettava oikosulkusuojalla, joka kytkee pois
virtapiirin kaikkinapaisesti oikosulkutilanteessa. Maksimi laukaisuaika on 5
sekuntia. Lisäksi kaapeli on varustettava ylikuormitussuojalla. Taulukossa 4.
esitetään suurimman sallitun ylikuormitussuojan arvo verrattuna kaapelin
poikkipintaan:
Taulukko 4. Kaapelin poikkipinta verrattuna suurimpaan sallittuun
ylikuormitussuojaan
Johtimen poikkipinta [mm2] |
Suurin sallittu ylikuormasuoja [A] |
1,5 |
10 |
2,5 |
16 |
6 |
25 |
10 |
35 |
16 |
50 |
25 |
63 |
35 |
80 |
50 |
100 |
70 |
125 |
95 |
160 |
12.6. Mikäli kaapelia ei voida oikosulkusuojata, tulee sen pituus minimoida.
Tällaiset asennukset tulee tehdä oikosulun kestäviksi ja kaapelin tulee kulkea
suojaputkessa. ( Esimerkiksi akun ja starttimoottorin välinen kaapeli.)
12.7. Keskuksesta lähtevän kaapelin johtimen poikkipinta on aina vähintään
1,5 mm^2.
12.8. Kaapeliasennuksissa tulee huomioida valmistajan ohjeet ja rajoitukset.
12.9. Kaapelit tulee asentaa kaapeliradoille tai -putkiin. Enintään viiden
kuluttajan järjestelmissä kaapelit voidaan myös asentaa yksittäisillä
kiinnikkeillä enintään 250 mm välein.
12.10. Kaapeliradat ja -putket tulee reitittää ja asentaa niin etteivät
kaapelit altistu tarpeettomalle ylimääräiselle lämpökuormalle.
12.11. Kaapelit tulee asentaa niin, etteivät ne altistu mekaaniselle
rasitukselle. Tarvittaessa kaapelit on suojattava.
12.12. Kaapelit tulee asentaa suuren palovaaran tilan (kts. luku 28)
ulkopuolelle aina kun tämä on mahdollista, lukuun ottamatta tällaiseen tilaan
päättyviä kaapeleita.
12.13. Kaapeliratoja ei saa asentaa lämmöneristeiden sisään tai alle.
Kaapelirata voi kuitenkin kulkea tällaisen eristeen läpi.
12.14. Kaapeliratojen on oltava käsiksipäästäviä.
12.15. Kaapelit on kiinnitettävä sidekiinnikkeillä ellei niitä ole asennettu
putkiin. Jokainen kaapeli on kiinnitettävä taulukon 5. mukaisesti. Vaakasuorilla
radoilla joissa kaapeli(t) on asennettu radan päälle, saa kiinnitysväli olla
kolme kertaa taulukon 5 mukainen. Poikkeus ei koske avokansia.
Taulukko 5. Kaapeleiden kiinnitysväli
Kaapelin tai kaapelinipun ulkoläpimitta [mm] |
Kiinnityspisteen etäisyys [mm] |
< 8 |
250 |
8 < 30 |
350 |
30 < |
450 |
12.16. Kaapelit on kiinnitettävä niin, etteivät ne pääse putoamaan
tulipalossa. Tämä voidaan varmistaa esimerkiksi käyttämällä metallisia
palonkestäviä kaapelinkiinnikkeitä joka kolmantena kiinnityselimenä.
12.17. Ulko-, kansi- ja muissa kosteissa tiloissa on aina käytettävä
korroosionkestäviä kaapeleiden kiinnityselimiä
12.18. Mikäli kaapelivalmistajan ilmoittamia minitaivutussädetietoja ei ole
käytettävissä, käytetään taulukon 6 mukaisia arvoja kaapelin sisäsäteen ollessa
vähintään:
Taulukko 6. Kaapeleiden minimi taivutussäde
Kaapelin ulkohalkaisija D [mm] |
Pienin taivutussäde kaapelityypille 1 |
Pienin taivutussäde kaapelityypille 2 |
D < 25 |
4 D |
6 D |
D > 25 |
6 D |
6 D |
- Kaapelityyppi 1.: Kaapeli ilman armeerausta tai palmikkoa.
- Kaapelityyppi 2.: Kupari-, pronssi- tai teräslankapalmikko tai armeeraus.
12.19. Vain samantyyppisiä ja poikkipintaisia kaapeleita saa kytkeä rinnan
samaan virtapiiriin. Lisäksi kaapeleiden tulee olla samanmittaisia.
12.20. Yksivaiheisten kaapeleiden käyttöä tulee välttää. Mikäli joudutaan
käyttämään yksivaiheista kaapelia, tulee kaapelit asentaa ns. antimagneettisiin
nippuihin. Yksivaiheisten kaapeleiden on aina oltava vähintään
kaksoiseristettyjä. Yksivaiheisten kaapeleiden väliin ei saa asentaa mitään
magneettista materiaalia.
12.21. Kaapelijatkoja ei saa käyttää.
12.22. Mikäli kaapeli joudutaan haaroittamaan esimerkiksi jakorasiassa tai
valaisimella, saa tähän käyttää ainoastaan haaroittamiseen hyväksyttyjä rasioita
ja liittimiä. Liittimien tulee olla kiinteästi asennettuja.
12.23. Kaapelit merkataan luotettavasti molemmissa päissä. Tunnuksen tulee
olla yksilöllinen jokaiselle kaapelille.
12.24. Kaapelien johtimien päät puristusholkitetaan tai käytetään
puristettavia kaapelikenkiä. Maadoitusjohtojen tulee olla päällysteeltään
vihreitä, vihreitä keltaisin raidoin tai päällystämättömiä. kyseisiä johtoja ei
saa käyttää virtajohtimina. DC-plusjohtimien merkintä muuten kuin värein on
mahdollista, jos identifiointi selviää veneen mukana toimitetusta
johdinpiirustuksesta. Miinusjohtimen värin tulee olla musta (tai keltainen jos
veneessä on AC-järjestelmä). Mustaa (tai keltaista) väriä ei saa käyttää
plusjohdon värinä. Johtimet merkataan holkkimerkeillä tai vastaavalla
menetelmällä.
12.25. Häiriösuojattujen kaapeleiden käyttö on suositeltavaa. Kuitenkin aina
pääkannen yläpuolella tai laitevalmistajan niin suositellessa on käytettävä
häiriösuojattuja kaapeleita.
12.26. Ex-tiloissa tulee aina käyttää häiriösuojattuja kaapeleita.
Sivun alkuun
13. Maadoitus
13.1. Suojamaadoitettavien laitteiden ulkokuori kytketään luotettavasti
maadoituselektrodiin.
13.2. Suojamaadoitetun osan ja maadoituselektrodin kytkentävastus saa olla
maksimissaan 0,05 ohm.
13.3. Laitteen suojamaadoitukseen käytetään syöttökaapelin keltavihreää
johdinta tai erillistä keltavihreää maadoitusjohdinta.
13.4. Liitäntäkaapelin suojamaadoitusjohtimen poikkipinta-alan tulee olla
sama kuin vaihejohtimen poikkipinta-ala aina 10 mm^2 asti. Tästä ylöspäin
suojamaadoitusjohtimeksi riittää poikkipinta-alaltaan ½ vaihejohtimen alasta ei
kuitenkaan alle 10 mm^2 tai yli 50 mm^2.
13.5. Erillisen maadoitusjohtimen poikkipinta-ala on vähintään ½
vaihejohtimesta, ei kuitenkaan alle 6 mm^2 tai yli 50 mm^2.
13.6. Kaapelien häiriösuojavaippa maadoitetaan yleensä kaapelin alkupäästä
tehonsiirtosuunnasta katsottuna tai laitevalmistajan ohjeiden mukaan.
13.7. Jos aluksessa on metallirunko, tapahtuu sähkölaitteiden koteloiden,
johtavien alustojen, putkien ja muiden maadoitettavien rakenteiden
suojamaadoitus suoraan aluksen runkoon ja aluksen rungon katsotaan olevan
maadoituselektrodi.
13.8. Ei johtava runkoisen aluksen maadoitus
13.8.1. Pienissä aluksissa, joiden pääjännite on < 50 V, voidaan
maadoitukseen käyttää aluksen kölirautaa.
13.8.2. Jos aluksen pääjännite on < 50 V, ja aluksella ei ole kölirautaa,
asennetaan aluksen ulkopuolelle vähintään 0.25 m^2 oleva maadoituslevy tai
–kisko eli ns. maadoituselektrodi. Maadoituselektrodi asennetaan niin, että se
on aina riippumatta aluksen liikkeistä vedenpinnan alapuolella.
13.8.3. Kölirauta tai maadoituselektrodi yhdistetään kuparisella vähintään 50
mm^2 poikkipintaisella runkoläpiviennillä välittömästi rungon sisäpuolella
olevaan kupariseen kytkinkappaleeseen. Tähän kytkinkappaleeseen yhdistetään
kaikki aluksen maadoitusjohtimet. Kytkinkappaleen on oltava helposti
käsiksipäästävissä ja se on varustettava varoituskilvellä ”PÄÄMAADOITUSJOHDIN.
EI SAA KYTKEÄ IRTI”.
13.8.4. Pienissä aluksissa, joiden pääjännite on < 50 V, voidaan erillinen
laitteiden suojamaadoitukseen tarkoitettu maadoituselektrodi korvata
potentiaalintasauksella, joka tehdään kaikkien suojamaadoitettavien laitteiden
ja rakenteiden välille.
13.8.5. Mikäli aluksen pääjännite on > 50 V, maadoitetaan aluksen kaikki
sähköjärjestelmät ja johtavat rakenteet osa 25 mukaisesti riippumatta
järjestelmän nimellisjännitteestä.
Sivun alkuun
14. Testaus
14.1. Aluksen kaikille sähköjärjestelmille tulee suorittaa visuaalinen ja
toiminnallinen testi ennen sen luovutusta
14.2. Kaikille jakelutauluille on suoritettava eristysvastusmittaus napojen
välillä sekä napojen ja maan välillä. Mittausjännitteenä käytetään vähintään 500
V.
14.3. Asennuksen valmistuttua on kaikille sähkökeskusten lähdöille
suoritettava eristysvastusmittaus. Mittaukset suoritetaan napojen välillä sekä
napojen ja maadoituksen välillä. Mittausjännitteenä käytetään 100 Vdc.
Eristysvastusmittauksista on laadittava pöytäkirja joka liitetään osaksi aluksen
dokumentaatiota.
14.4. Aluksella tulee suorittaa maadoituksen johtavuusmittaukset.
14.5. Akuille ja akustoille tulee suorittaa kuormituskokeet.
14.6. Metallirunkoisille aluksille suoritetaan rungon potentiaalimittaus.
14.7. Kaikista testeistä laaditaan pöytäkirjat, jotka liitetään osaksi
aluksen dokumentaatiota.
15. Dokumentaatio
15.1. Aluksen sähköjärjestelmästä tulee toimittaa ainakin seuraavat
dokumentit:
- sähkönjakelun periaatekaavio
- sähkönkuormituslaskelma eli sähköbilanssi
- kaapelointikaaviot
- kaapeleiden kytkentäkaaviot
- akkukapasiteettilaskelmat
- maadoituskaavio
- laiteluettelo
- laitteiden huolto- ja käyttöohjeet sekä piirikaaviot
- sähkökeskusten lähtöluettelot ja piirikaaviot
- sähköverkon oikosulkuvirta tarkastelu tai laskelma (tarvittaessa)
- sähköverkon selektiivisyys tarkastelu tai laskelma (tarvittaessa)
- allekirjoitetut testipöytäkirjat
|