LUKU 4. VARALAITA JA VAKAVUUS

1. Tavoite
2. Viitteet
3. Dokumentointi
4. Arviointivaihtoehdot ja vaatimukset
5. Määritelmät ja olettamukset
6. Lastitilanteet
7. Vakavuuslaskelmat
8. Varauppouma, varalaita ja korkeus aukkoihin
9. Kallistuskulma ja jäännösvaralaita laitakuormalla
10. Keinunta sivutuulessa ja -aallokossa (sääkriteeri, vain suunnittelukategoria A ja B)
11. Suurin oikaiseva momentti
12. GZ-käyrän ominaisuudet (kannelliset veneet)
13. Tuulen aiheuttama kallistus (avoimet ja osittain kannelliset alukset)
14. Kelluvuus vedellä täytettynä

 

1. Tavoite

Tämän luvun sääntöjen tavoitteena on varmistaa:

• Että aluksella on riittävä varauppouma suhteessa alustyyppiin, suunnittelukategoriaan, kansijärjestelyyn sekä täyskuormauppoumaan kestääkseen rajoitetun vuodon tai ylikuorman uppoamatta ja kaatumatta;
• Että kansijärjestely aluksissa, jotka todennäköisesti kohtaavat murtuvia aaltoja, on suunniteltu siten että vesi nopeasti valuu takaisin mereen, ja kaikissa aluksissa että aluksen sisälle johtavat aukot ovat sijoitetut ja suojatut veden sisäänpääsyn ehkäisemiseksi;
• Että aluksen vakavuus on sellainen, että todennäköisesti esiintyvien kallistusmomenttien aiheuttama kallistus ei estä aluksen turvallista käyttöä, ja että reservi kaatumiseen ja vedellä täyttymiseen on riittävä suunnittelukategoriaa vastaavissa olosuhteissa, ottaen huomioon aluksen mahdolliset erikoistehtävät.

HUOM! Luvuissa 34-39 on annettu lisävaatimuksia erikoistehtäviä varten

Sivun alkuun

2. Viitteet

Tässä luvussa viitataan seuraaviin asiakirjoihin:

• ISO 12217-1:2002 Stability and buoyancy assessment and categorization

• ISO 11812 Watertight and quickdraining cockpits

• ISO 12216 :2002 Windows, portlights, hatches, deadlights and doors

• ISO 6185:2001 Inflatable boats

• ISO 15372 "Ships and marine technology - Inflatable rescue boats - Coated fabrics for inflatable chambers"

• IMO MSC 81(70)

3. Dokumentointi

Tässä luvussa esitettyjen vaatimusten verifioimiseksi edellytetään seuraava dokumentointi:

• Linjapiirustus;
• Säätiiviiden kansien ja ylärakenteiden geometria (kannelliset veneet);
• Tankkikaavio;
• Suurimpaan kuormaan sisällytetyt lastikomponentit;
• Tiedot lastitilanteiden kokoonpanosta;
• Varalaita-, vakavuus- ja kelluvuuskokeiden pöytäkirjat avoimille veneille;
• Materiaalitodistukset tai testiraportit kellukevaahdolle ja ponttoonimateriaalille;
• Koepöytäkirjat ponttooneille;
• Kallistuskoepöytäkirja (kannelliset veneet)
• Vakavuuslaskelmat jossa esitetty saavutetut arvot suhteessa relevantteihin kriteereihin;
• Vakavuusohjeet päällikölle (voidaan yhdistää edelliseen);

Sivun alkuun

4. Arviointivaihtoehdot ja vaatimukset

4.1. Alus tulee arvioida käyttäen jotakin Taulukossa 1 olevista vaihtoehdoista riippuen aluksen suunnittelukategoriasta, kansijärjestelystä ja mahdollisista kellukkeista. Arviointivaihtoehdot, jotka vastaavat standardissa ISO 12217 esitettyjä vaihtoehtoja, kuvataan kohdassa 4.2. Taulukossa 4.1a tai 4.1b annetut vaatimukset tulee täyttää kaikissa relevanteissa lastitilanteissa. Yksityiskohtaisemmat selitystekstit löytyvät kohdissa joihin Taulukossa viitataan.

4.2. Taulukossa 1 käytetyt arviointivaihtoehdot ovat:

1. Kannellinen alus, suunnittelukategoriat A ja B
2. Kannellinen alus, suunnittelukategoriat C ja D

3A. Suljettu alus, suunnittelukategoria B

3B. Suljettu alus, suunnittelukategoria C
4. Avoin, kellukkeilla varustettu alus.
5. Osittain kannellinen alus.
6. Avoin alus ilman kellukkeita.

Taulukko 4.1a. Vaatimukset ja suoritettavat kokeet arviointivaihtoehdon mukaan yli 6 m kannellisille ja suljetuille aluksille.
 

 ¹⁾ Sovelletaan vain aluksille, joiden runkopituus, L_H, ylittävät 15 m

Taulukko 4.1b. Vaatimukset ja suoritettavat kokeet arviointivaihtoehdon mukaan yli 6 m avoimille ja osittain kannellisille veneille.
 

	ARVIOINTI-VAIHTOEHTO (4.2)	4		5		6
	SUUNNITTELUKATEGORIA	C	D	C	D	C	D
KANSI- JÄRJESTELY. Luku 2	Avoin	x	x			x	x
	Osittain kannellinen			x	x
KAUKALOT		Tilavuudeltaan yli LH× BH× FM/40 kaukalot joko nopeasti tyhjentyvät tai 25% täytetty vedellä.
SUURIN UPPOUMA ENINTÄÄN	Täyskuormauppouma mLDC, kg	(12∙ LH∙ BH)1,5
KEULAKORKEUS. 8.4	Keulan korkeus vesilinjasta, [m]	1,2×hD
VARALAITA.  8.3	hD [m] >	0,4	0,35	0,6	0,5	0,7	0,5
	hD [m] oltava suurempi kuin	LH /20	LH /24	LH /12	-	LH /10	-
LAITAKUORMAKOE. 9	Suurin kallistuskulma f O <	11.5 + (24 - LH)3 / 520
	Jäännösvaralaita [m] >	0,046×BH	0,10	0,11Ö LH	0,07Ö LH	0,11Ö LH	0,07Ö LH
TUULEN AIHEUTTAMA KALLISTUS. 13	Jos ALV > LH B BH ja vW (m/s) =	17	13	17	13	17	13
	Tuulen aiheuttama kallistus f W <	f O(R) /2	f O(R) /2	f O(R) /2	f O(R) /2	f O(R) /2	f O(R) /2
KELLUVUUSKOE.14	Kelluvuus vedellä täytettynä	x	x

Sivun alkuun

5. Määritelmät ja olettamukset

5.1. Kevytpaino (Light Craft Mass ISO 8666 mukaan)

5.1.1. Valmiin aluksen massa kiinteillä järjestelmillä ja varustuksella, ilman miehistöä ja varastoja ISO 8666 mukaisesti seuraavin poikkeuksin:

• Ankkurointi- ja kiinnitysvarusteet lasketaan kuuluvaksi kevytpainoon (standardin 8666 ja 14946 välillä on ristiriita). Näiden painon oletetaan olevan vähintään (L_H-2,5) tai 10 kg.
• Pelastuslautat lasketan myös kevytpainoon.

5.1.2. Ulkolaitamoottorilla varustetuissa veneissä tulee lisäksi ottaa huomioon seuraava:

a) Kevytpaino ja painopiste määritetään koneet asennettuina käyttöasennossa. Koneiden painon tulee olla vähintään Taulukoiden 2a tai 2b mukaiset.

b) Akkujen tulee olla asennettuina niille tarkoitetulle paikoille. Akkujen painon tulee olla vähintään Taulukoiden 2a tai 2b mukaiset.
 

Taulukko 2a.  Ulkolaitamoottori, yksikoneasennus.

Taulukko 2b.  Ulkolaitamoottori, kaksoisasennus.

Koneen teho (kW) Kone + säätö- laitteet (kg) Akut (kg) 0 - 1,9 13,0 - 2,0 - 3,6 23,0 - 3,7 - 5,8 32,0 - 5,9 - 6,9 42,0 - 7,0 - 13,9 54,0 20,4 14,0 - 17,9 63,0 20,4 18,0 - 28,9 82,0 20,4 29,0 - 43,9 121,0 20,4 44,0 - 54,9 157,0 20,4 55,0 - 83,9 187,0 20,4 84,0 - 186,0 235,0 20,4 186 ja yli 257,0 20,4

Koneiden yhteenlaskettu teho (kW) Koneet + säätö- laitteet (kg) Akut (kg) 28,0 - 35,9 126,0 40,8 36,0 to 57,9 164,0 40,8 58,0 - 87,9 242,0 40,8 88,0 - 109,9 314,0 40,8 110,0 - 167,9 374,0 40,8 168,0 - 372,0 470,0 40,8 372,0 ja yli 514,0 40,8

5.2. Kevytpainon ja painopisteen määritys
Aluksen kevytpainon ja painopisteen määrityksen tulee perustua johonkin seuraavista menetelmistä. Poikkeamat kevytpainon varustuksesta (kts. 4.1) tulee laskennallisesti huomioida laskennallisesti, kun määritetään vakavuuslaskelmia varten käytettävä kevytpaino ja painopiste.

5.2.1. Kevytpaino

Kevytpainon määritys tulee perustua johonkin seuraavista menetelmistä:

a) Mitattuun kellumisasentoon ja rungon geometriaan perustuva omapainon tarkistus;

b) Punnitus;

c) Sisaraluksen painoon ja tunnettuihin muutoksiin perustuva laskettu omapaino. Käytettäessä tätä menetelmää muutosten määrän tulee olla enintään 10% sisaraluksen.

5.2.2. Painopisteen sijainti korkeussuunnassa

Painopisteen sijainti korkeussuunnassa, VCG, tulee määrittää jollakin seuraavista menetelmistä riippuen tilanteesta:

a) Kallistuskokeella standardin ASTM F-1321-90 tai muun vastaavan standardin mukaan;

b) Yksittäisten osien massojen ja painopisteiden perusteella tehdyn laskelman avulla. Käytettäessä tätä menetelmää, laskelmasta saatu painopisteen korkeus kölistä tulee korottaa 5% aluksen sivukorkeudesta (F_M + T_C);

c) Sisaraluksen painoon ja tunnettuihin muutoksiin perustuva laskettu omapaino. Käytettäessä tätä menetelmää muutosten määrän tulee olla enintään 10% sisaraluksen.

Menetelmää a) ei saa käyttää aluksille joiden vaihtokeskuskorkeus kevyessä käyttötilanteessa ylittää 5 m. Menetelmää c) ei saa käyttää aluksille joiden vaihtokeskuskorkeus on alle 1,5 m.

5.2.3. Painopisteen sijainti aluksen pituussuunnassa

Painopisteen sijainti aluksen pituussuunnassa, LCG, voidaan määrittää jollakin seuraavista menetelmistä:

a) Mitattuun kellumisasentoon ja rungon geometriaan perustuva omapainon tarkistus;

b) Sisaraluksen painoon ja tunnettuihin muutoksiin perustuva laskettu omapaino. Käytettäessä tätä menetelmää muutosten määrän tulee olla enintään 10% sisaraluksen.

c) Yksittäisten osien massojen ja painopisteiden perusteella tehdyn laskelman avulla.

5.3. Suurin kuorma
Suurin kuorma, m_MTL, on se kuorman määrä jonka alus on suunniteltu kuljettamaan. Suurin kuorma käsittää seuraavat painot:

a) Suurin henkilöluku (CL) kertaa 85 kg;

b) Henkilökohtaiset varusteet, vähintään 25 kg/henkilö;

c) Varastotarvikkeet ja muona;

d) Hyötykuorma;

e) Kulutettavat nestevarastot kuten polttoaine makeavesi jne.;

f) Harmaa- ja jätevesi;

g) Mahdollinen vesipainolasti;

h) Mahdolliset apuveneet;

i) Muut painot jotka eivät sisälly omapainoon.

Määritelmä vastaa standardissa 14946 olevaa määritelmää lukuun ottamatta ankkurointi- ja kiinnitysvarusteita ja pelastuslauttoja jotka tässä katsotaan kuuluvaksi omapainoon kts. 4.4.1.

Lastitilanteissa käytettävä henkilöiden massa, tilantarve ja painopisteen sijainti tulee olla Luvun 1 kohdan 12 mukaan.

Sivun alkuun

6. Lastitilanteet

6.1. Kannelliset veneet (arviointivaihtoehdot 1 ja 2)
Kannellisten veneiden vakavuus tulee aina arvioida ainakin seuraavissa lastitilanteissa:

- kevyt käyttötilanne
- täysi kuorma, lähtötilanne
- täysi kuorma, saapumistilanne
- laitakuormatilanne

Mikäli voidaan olettaa, että vakavuus on kriittinen muissa asiaankuuluvissa lastitilanteissa vakavuus tulee arvioida myös niissä. Mikäli relevanttia, jäänmuodostuksen vaikutusta tulee huomioida kohdan 6.6 mukaisesti.

6.2. Avoimet ja osittain kannelliset veneet (arviointivaihtoehdot 3, 4 ja 5)
Avoimet ja osittain kannelliset veneet arvioidaan normaalisti vain lastitilanteissa Täysi kuorma, lähtötilanne ja laitakuormatilanne. Mikäli voidaan olettaa, että vakavuus on kriittinen muissa asiaankuuluvissa lastitilanteissa, tulee vakavuus arvioida myös niissä.

6.3. Kevyt käyttötilanne
Kevyessä käyttötilanteessa aluksessa on seuraavat painokomponentit omapainon lisäksi:

a) Miehistön massa sijoitettuna korkeimmalla sijaitsevan ohjauspaikan luokse:

- 75 kg jos L_H £ 8 m;
- 150 kg jos 8 m < L_H £ 16 m;
- 225 kg jos 16 m < L_H £ 24 m;

b) Varastot ja varusteet jotka normaalisti pidetään aluksessa;

c) Polttoainetta 10% maksimikapasiteetista.

6.4. Täysi kuorma, lähtötilanne

Lastitilanteessa täysi kuorma, lähtötilanne, on aluksessa omapainon lisäksi suurin kuorma kohdan 5.3 mukaan. Lastikomponenttien oletetaan olevan niille tarkoitetuissa paikoissa, henkilöiden jakauma pystysuunnassa on sama kuin laitakuormakokeessa kts. kohta 9. Mahdollinen hyötykuorma tulee olla sijoitettu Luvun 34 mukaan. Mahdolliset tankkien vapaat nestepinnat tulee ottaa huomiooon.

6.5. Täysi kuorma, saapumistilanne
Kuten lastitilanne täysi kuorma, lähtötilanne paitsi että aluksessa on vain 10% kulutettavia varastoja. Tankkien vapaat nestepinnat tulee ottaa huomioon.

6.6. Laitakuormatilanne
Kuten lastitilanne täysi kuorma, saapumistilanne, paitsi että henkilöt ja mahdollinen kansikuorma ovat sijoitetut lähelle laitaa, kts. kohta 10.

6.7. Jäämuodostus
Otettaessa aluksen rungon ja ylärakenteiden pinnoille muodostuva jää huomioon (aina kuin aluksella on lisämerkintä "Jäävahvistus" luvun 40 mukaan), jään paino ja jakauma tulee olettaa seuraavasti:

• 30 kg/m² avoimille kansille ja näiden kansien päälle oleville rakenteille;
• 7,5 kg/m² aluksen projisoidun sivuprofiilin pinta-alalle vesilinjan yläpuolelle molemmille puolille;
• Muiden kuin jo mainittujen pintojen jäätymistä huomioidaan kasvattamalla projisoidun sivuprofiilin pinta-ala 5% (molemmin puolin).

Sivun alkuun

7. Vakavuuslaskelmat

7.1. Kevytpaino
Laskelmissa käytettävä aluksen kevytpainon tulee olla määritetty kohdan 5 mukaan.

7.2. Muotovakavuus
Määriteltäessä säätiivistä runkoa laskelmia varten, kaikki kaukalot, ylärakenteet ja vedenalaiset lisäkkeet, joilla on vaikutusta hydrostatiikkaan kyseessä olevilla kallistuskulmilla, tulee olla oikein huomioitu. Vain rakenteet, jotka ovat riittävän vesitiiviit (luvun 3 mukaan) ja lujat (lukujen 10, 14 tai 18 mukaan, rakennemateriaalista riippuen) saadaan laskea mukaan. Oikaisevat momenttivarret tulee normaalisti laskea niin, että veden pinta mahdollisissa kaukaloissa on samalla tasolla kuin ympäröivä veden pinta kaikilla kallistuskulmilla. Suunnittelukategorioissa C ja D saa oikaisevat momenttivarret laskea niin, että seuraavantyyppiset aukot ovat tiiviit:

• Yli 0,5 m pitkät tyhjennysputket;
• Takaiskuläpillä tai vastaavilla varustetut valuma-aukot.

Sivun alkuun

8. Varauppouma, varalaita ja korkeus aukkoihin.

8.1. Varauppouma (normaalisti vain kannellisille ja suljetuille aluksille).

8.1.1. Tämän vaatimuksen tavoitteena on varmistaa, että aluksen vesilinjan yläpuolella on riittävän suuri säätiivis tilavuus (=varauppouma) jotta se täyskuormauppouman lisäksi pystyy kantamaan tietyn määrän ylikuormaa. Taulukon 1 vaatimukset kannellisille aluksille (arviointivaihtoehdot 1 ja 2) koskevat aluksia, joilla on rajoitettu uppoamattomuus. Mikäli alus täyttää Luvun 6 pykälän 7 vaatimukset (yhden osaston uppoamattomuus), varauppouma- ja kannen korkeusvaatimus on puolet Taulukon 1 esittämistä arvoista.

8.1.2 Varauppouma, Ñ_R, kannellisille aluksille on se tilavuus jonka noste vastaa suurinta lisäkuormaa joka voidaan kuormata täyskuormatilanteessa olevaan alukseen ilman, että joku seuraavista tapahtuu:

• Joku aukko jonka tiiveysluokka on 2 tai huonompi painuu veden alle;
• Trimmimuutos verrattuna täyskuormauppouman trimmiin ylittää 10^o;
• Kallistuskulma ylittää 15^o.

Lisäpainon oletetaan sijaitsevan:

• Aluksen pituussuunnassa vesiviivatason painopisteessä täyskuormatilanteessa;
• Vesilinjan korkeudella täyskuormatilanteessa;
• Keskilinjalla.
  

Periaate on esitetty Kuvassa 1.

Kuva 4.1. Periaate varauppouman määrittämiseksi.

Kovapohjaisille ilmatäytteisille veneille (RIB) varauppouma määritetään standardin ISO 6185 mukaan.

8.1.3. Yksirunkoaluksille kohdan 8.1.1 vaatimus katsotaan täyttyneeksi, jos varalaita mitattuna kannen alimpaan kohtaan, F_MIN, on vähintään Taulukon 4.1a mukainen, olettaen että kansi on jatkuva laidasta laitaan. Vaihtoehtoisesti, ja aina jos em. tulkinta on tarkoitukseen sopimaton johtuen epäjatkuvasta kannesta tms., arvion tulee perustua todellisen tilavuuden määritykseen kohdan 8.1.2 periaatteen mukaisesti.

8.1.4. Monirunkoaluksille varauppouman määrityksen tulee aina perustua todelliseen tilavuuteen kohdan 8.1.2 periaatteen mukaisesti.

8.1.5 Suljetuissa aluksissa vesitiiviin tilavuuden tulee olla jaettu vähintään viiteen osaan. Aluksen tulee jäädä kellumaan ja kallistuskulman tulee olla enintään 45 astetta minkä tahansa osaston puhjettua. 

8.2. Keulan kantavuus (vain kannelliset alukset).

8.2.1. Jotta vältyttäisiin tilanteesta, että keula painuu veden alle aallokossa, aluksen keulassa tulee olla riittävä tilavuus suhteessa suunnittelukategoriaan.

8.2.2. Kohdan 7.2.1 vaatimus katsotaan täyttyneeksi jos pitkittäinen oikaiseva momenttivarsi , h_TRIM, määriteltynä täyskuormauppoumalla ja viippauskulmalla, jolla sääkansi keulassa painuu veden alle, on vähintään Taulukon 1 mukainen. Suunnitteluluokan C ja D aluksille sääkanneksi saa laskea keulan partaan, mikäli se on säätiivis.

Pitkittäinen oikaiseva momenttivarsi voidaan määrittää tarkasti hydrostaattisin laskelmin tai likimääräisesti seuraavan kaavan avulla:

h_TRIM = 0,57∙g∙L_WL²∙B_WL∙F_F/∆        m

Jossa:

h_TRIM = pitkittäinen oikaiseva momenttivarsi täyskuormauppoumalla viippauskulmalla, jolla sääkansi keulassa painuu veden alle, m

F_F = Varalaita sääkanteen keulassa täyskuormatilanteessa, m

D = täyskuormauppouma tonneissa

8.3. Varalaita vuotoaukkoihin (kaikki alukset).

Varalaitavaatimuksella aukkoihin varmistetaan, että aluksen säätiiviisiin tiloihin johtavat avoimena olevat aukot ovat riittävän korkealla veden pinnasta ottaen huomioon aukon sijainti ja suunnittelukategoria. Avoimilla ja osittain kannellisilla aluksilla varalaidan aukkoihin katsotaan myös korreloivan varauppoumaan vesilinjan yläpuolella täyskuormatilanteessa. Milloin näin ei ole, tulee varauppouma määrittää samalla periaatteella kuin kannelliselle veneelle kohdan 7.1.1 mukaan. Huom! aukkojen ominaisuuksille annetaan lisävaatimuksia Luvussa 3.

Varalaita aukkoon, h_D, on pienin korkeus vesilinjasta täyskuormatilanteessa mihin tahansa vuotoaukkoon, jota ei voida sulkea säätiiviisti.

Vuotoaukko on mikä tahansa aukko (mukaan lukien kaukalon reuna), jonka kautta vettä voi päästä valumaan aluksen sisään, lukuun ottamatta aukkoja, jotka voidaan lukita vesi- tai säätiiviisti, riippuen niiden sijainnista. Aukkojen vaatimuksia käsitellään yksityiskohtaisemmin Luvussa 3. Kuvassa 2 on esitetty joitakin tyypillisiä esimerkkejä.

Kuva 4.2. Tyypilliset vuotoaukot ja poikkeukset.

8.3.1. Vaatimukset
Vaadittu varalaita vuotoaukkoon, h_D, annetaan Taulukossa 4.1a kannellisille aluksille ja Taulukossa 4.1b avoimille ja osittain kannellisille aluksille.

8.4. Keulakorkeus (Vain avoimet ja osittain kannelliset veneet)

Avoimien ja osittain kannellisten veneiden keulavaralaitavaatimus välillä keula - keulasta L_H /3 perään päin tulee määrittää Kuvan 2 esittämällä tavalla. Keulakorkeusvaatimus, F_BOW, käy ilmi Taulukosta 4.1b.

Kuva 4.3. Keulakorkeusvaatimus.  

Sivun alkuun

9. Kallistuskulma ja jäännösvaralaita laitakuormalla

9.1. Yleistä

Tämän kokeen tarkoituksena on osoittaa, että aluksella on riittävä vakavuus ja jäännösvaralaita tilanteessa, jossa aluksessa olevat henkilöt kerääntyvät toiselle laidalle ja/tai kuorma siirtyy. Koe seuraa kansainvälisen standardin ISO 12217-1 menetelmää.

9.2. Määritelmä ja soveltaminen

Kallistuskulma laitakuormalla, f_O, on se kallistuskulma, joka aiheutuu aluksessa olevien henkilöiden ja/tai lastin siirtymisestä toiselle laidalle. Jäännösvaralaita laitakuormalla on varalaita alimpaan vuotoaukkoon kallistuskulmalla f_O. Kallistuskulma ja jäännösvaralaita laitakuormalla tulee määrittää kaikille aluksille, ja saatujen arvojen tulee täyttää Taulukossa 4.1a ja 4.1b annetut vaatimukset. Kallistuskulma ja jäännösvaralaita laitakuormalla voidaan määrittää kokeellisesti tai laskelmin.

9.3. Kuormitustilanne kallistuskulman ja jäännösvaralaidan mittaamiselle

Kallistuskulma ja jäännösvaralaita laitakuormalla mitataan samalla kuorman määrällä kuin lastitilanteessa "täysi kuorma, saapumistilanne" kts. 6.5. Edellä mainitusta lastitilanteesta poiketen, henkilöiden ja kansikuorman sijainnit ovat seuraavat:

Henkilöt, tai niitä vastaavat painot a´85 kg sijoitetaan niin lähelle miehistöalan (kts. 9.4) reunoja kuin käytännössä on mahdollista siten että;

• Lähimpänä reunaa olevien henkilöiden painopiste on 0,20 m miehistöalan reunasta;
• Henkilöiden painopisteet ovat 0,50 m etäisyydellä toisistaan;
• Jos aluksessa on alle 0,4 m leveitä kansia, paino sijoitetaan keskelle sitä osaa kantta;
• Henkilön painopisteen oletetaan olevan 0,10 m kannen tai istuimen yläpuolella;
• Henkilöt sijoitetaan siten että suurin kallistuskulma tai pienin jäännösvaralaita saavutetaan, ottaen huomioon aluksen yleisjärjestely (ylemmät kannet jne).
• Jos aluksen suurimpaan kuormaan kuuluu kannella kuljetettavaa lastia, sen siirtymisen aiheuttama momentti M_CARGO tulee myös ottaa huomioon Luvun 34 kohdan 3.3 mukaan.

Tarkempi kuvaus laitakuormakokeesta löytyy standardista ISO 12217-1.

9.4 Miehistöala

Miehistöala AC muodostuu niistä pinta-aloista joilla aluksessa olevat henkilöt voivat oleskella ja joilla jokin seuraavista aktiviteeteista voi tapahtua:

• Aluksen ohjailu;
• Siirtyminen sisä- ja ulkotilojen välillä;
• Lastinkäsittely;
• Muut aktiviteetit jotka liittyvät alustyyppiin.

Aluetta lastia varten ei tule sisällyttää miehistöalaan A_C.

Sivun alkuun

10. Keinunta sivutuulessa ja -aallokossa (sääkriteeri, vain suunnittelukategoria A ja B).

10.1. Tarkastelun tarkoitus on varmistaa, että oikaisevan momentin työ laskettuna sivutuulen aiheuttamasta staattisesta kallistuskulmasta vuotokulmaan tai kaatumiskulmaan tai 50 asteeseen saakka (pienin em. kulmista), on yhtä suuri tai suurempi kuin sivuaallokon aiheuttama kallistavan momentin työ laskennallisella keinumisamplitudilla simuloituna.

Tuulen kallistavan momentin, M_W, oletetaan olevan vakio kaikilla kallistuskulmilla, ja se tulee määrittää seuraavan kaavan avulla:

M_W = 0,3 A_LV (A_LV /L_WL + T_M) v_W² (Nm)

Jossa

T_M Keskisyväys, m;

v_W 28 m/s suunnittelukategoriassa A, ja 21 m/s suunnittelukategoriassa B;

A_LV Tuulipinta-ala, m², laskelmassa käytettävän arvon tulee 
olla vähintään 0,55 × L_H × B_H.

Laskennallinen keinunta-amplitudi f _R tulee määrittää seuraavien kaavojen avulla:

f_R= (25 + 20/Ñ )suunnittelukategoriassa A, ja(20 + 20/Ñ ) suunnittelukategoriassa B

Oikaiseva ja kallistava momentti kallistuskulman funktiona piirretään samaan kuvaan kuvan 3 esittämällä tavalla. Aluksen vakavuus täyttää sääkriteerin, jos pinta-ala A2 on yhtä suuri tai suurempi kuin A1.

Kuva 4.4. Keinunta sivutuulessa ja -aallokossa.

Sivun alkuun

11. Suurin oikaiseva momentti

12.1. Jotta estettäisiin liian pieniä aluksia pääsemästä suunnittelukategorioihin A ja B, annetaan vaatimus suurimmalle oikaisevalle momentille. Vaadittu arvo, joka käy ilmi Taulukosta 1, riippuu suunnittelukategoriasta ja kallistuskulmasta, jolla suurin GZ esiintyy.

Sivun alkuun

12. GZ-käyrän ominaisuudet (kannelliset veneet)

12.1 GZ-käyrä tulee määrittää kaikille asiaankuuluville lastitapauksille, kts. kohta 5, kohdassa 4 esitettyjen periaatteiden mukaisesti.

Jos kallistuskulma, jolla suurin GZ-arvo esiintyy, f_GZmax, on 30^o tai suurempi, annetaan vaatimukset GZ-käyrän alla olevalle pinta-alalle välillä 0-30^o, 0-40^o ja 30-40^o. Tällöin annetaan myös vaatimus GZ:lle 30^o kallistuskulmalla.

Jos kallistuskulma, jolla suurin GZ-arvo esiintyy, f_GZmax, on pienempi kuin 30^o, annetaan vaatimus GZ-käyrän alla olevalle pinta-alalle välillä 0^o - f_GZmax. Tässä tapauksessa tulee myös täyttää vaatimus suurimmalle GZ-arvolle GZ₃₀ vaatimuksen sijasta.

Riippumatta kallistuskulmasta, jolla suurin GZ esiintyy, tulee täyttää vaatimukset alkuvaihtokeskuskorkeudelle GM, ja vakavuuslaajuudelle.

Sivun alkuun

13. Tuulen aiheuttama kallistus (avoimet ja osittain kannelliset alukset)

13.1. Tällä kriteerillä varmistetaan, että aluksen oikaiseva momentti on riittävä kovassa sivutuulessa. Jos projisoitu tuulipinta-ala A_LV < L_H × B_H, tätä tarkastelua ei tarvitse suorittaa. Muissa tapauksissa menetellään seuraavasti.

Tuulen aiheuttama kallistusmomentti M_W määritetään kohdan 11.1 mukaisesti, mutta käyttäen tuulen nopeutena v_W = 17 m/s suunnittelukategoriassa C, ja 13 m/s suunnittelukategoriassa D