 |
Tämän luvun tavoite on selittää sääntöjen pohjana olevat periaatteet sekä määritellä eräitä säännöstössä käytettäviä käsitteitä. Tässä luvussa viitataan seuraaviin asiakirjoihin:
Nämä säännöt on kehitetty käyttäen pohjana pohjoismaista venenormistoa 1990 (jatkossa NBS-Y). Uudet säännöt on modernisoitu ja pätevyysalueensa osalta laajennettu käyttäen viime vuosikymmenen aikana kehitettyjä ISO-standardeja sekä, johtuen pätevyysalueen laajentumisesta 24 m pituuteen saakka, laivoja koskevia kansainvälisiä sopimuksia. Suurimmat erot NBS-Y 1990 verrattuna ovat: - Pätevyysraja on nostettu 24 m pituuteen saakka (lastilinjasopimuksen mukaan); - On lisätty aallokko- ja tuuliolosuhteita kuvaavat Suunnittelukategoriat; - Alustyyppejä on määritelty niiden ensisijaisen tehtävän perusteella ja jotkut sääntövaatimukset on kytketty niihin; - Katamaraanit ja kovapohjaiset kumiveneet (RIB) on sisällytetty; - ISO standardeihin viitataan laajasti. Pituusvälin 15 m (runkopituus) ja 24 m (lastilinjasopimuksen mukaan) ylärajalla sääntövaatimukset pyritään mukauttamaan "laivasääntöihin" mikäli tarkoituksenmukaista. 4. Periaatteet käytettäessä ISO-standardeja ISO-standardit, joihin viitataan, on ensisijaisesti kehitetty direktiivin 94/25/EC jaja 2003/44/EY (huvivenedirektiivi) mukaista veneiden CE-sertifiointia varten. Kyseisten ISO-standardien pätevyysalue on kuitenkin "pienalukset" 24 m runkopituuteen asti, joten ne eivät rajoitu vain huviveneisiin. Standardeissa käytetyt periaatteet ovat usein relevantteja myös ammattiveneille, vaikka vaatimustaso on joissakin tapauksissa niille liian alhainen. ISO-standardeja on implementoituja seuraavasti: Sääntötekstit perustuvat suurelta osalta ISO-standardeihin. Monesti on kuitenkin vaatimustaso korkeampi kuin vastaavassa ISO-standardissa. Säännöstössä on käsitelty tavallisimmat tapaukset, erikoistapauksissa viitataan ISO-standardeihin. Ensisijaisesti pätee sääntöteksti. Kohdissa, joissa on viittauksia ISO-standardeihin, kyseessä olevassa viittauksessa oleva ISO-standardin teksti pätee. Näin ollen säännöstön käyttäjällä tulisi olla hallussaan myös standardit, joihin viitataan. Tarkoituksena on, että nämä säännöt säännöllisin välein päivitetään vastaamaan uusinta versiota ko. ISO-standardeista. 5. Säännöt suhteessa kansainvälisiin sopimuksiin Jotta vältyttäisiin suurista eroista turvallisuustasossa 24 m rajalla (lastilinjasopimuksen mukaan), on kansainvälisiä sopimuksia laivoille huomioitu mikäli käytännössä järkevää. Neljästä käyttöolosuhteita kuvaavasta suunnittelukategorioista ankarin, Suunnittelukategoria A, vastaa pitkiäkin avomerimatkoja, mutta sitä ei tule pitää rajoittamattomana liikenteenä samassa tarkoituksessa kuin kansainvälisissä sopimuksissa. Tämän takia sääntövaatimukset suunnittelukategorian A aluksille ovat monesti alhaisemmat kuin em. sopimuksissa. 6.1 Pituus - 96% rungon pituudesta mitattuna korkeudella joka vastaa 85% aluksen sivukorkeudesta keskilaivalla, tai - Etäisyys keulaperpendikkelin ja peräsinakselin välillä samalla korkeudella (85% sivukorkeudesta). 6.2 Runkotyyppi 6.3 Rungon materiaali 7.1 Suunnittelukategoriat Aluksen, jolle annetaan suunnittelukategoria A katsotaan olevan suunniteltu käytettäväksi voimakkuudeltaan enintään 10 Beaufortin tuulessa ja vastaavassa merenkäynnissä, ja selviytyväksi ankarammissakin olosuhteissa. Tällaisia olosuhteita voidaan kohdata pitkillä matkoilla, esimerkiksi ylitettäessä valtameriä, tai sellaisen rannikon läheisyydessä, joka on tuulelta ja aallokolta suojaamaton usean sadan meripeninkulman matkalta. Tuulen oletetaan puuskissa yltävän 28 m/s nopeuteen. Aluksen, jolle annetaan suunnittelukategoria B, katsotaan olevan suunniteltu käytettäväksi enintään 4 m merkitsevässä aallonkorkeudessa ja voimakkuudeltaan enintään 8 Beaufortin tuulessa. Tällaisia olosuhteita voidaan kohdata riittävän pitkillä matkoilla avomerellä, tai rannikon läheisyydessä, jossa ei ole suojaa. Tuulen oletetaan puuskissa yltävän 21 m/s nopeuteen. Aluksen, jolle annetaan suunnittelukategoria C, katsotaan olevan suunniteltu käytettäväksi enintään 2 m merkitsevässä aallonkorkeudessa ja voimakkuudeltaan enintään 6 Beaufortin tuulessa. Tällaisia olosuhteita voidaan kohdata suojattomilla sisävesillä, jokien suistoissa ja rannikkovesillä kohtalaisella säällä. Tuulen oletetaan puuskissa yltävän 17 m/s nopeuteen. Aluksen, jolle annetaan suunnittelukategoria D, katsotaan olevan suunniteltu käytettäväksi aallokossa, jossa yksittäiset aallot saavuttavat enintään 0,5 m korkeuden ja tasaisen tuulen voimakkuus on enintään 4 Beaufort. Tällaisia olosuhteita voidaan kohdata suojaisilla sisävesillä, ja rannikkovesillä hyvällä säällä. Tuulen oletetaan puuskissa yltävän 13 m/s nopeuteen. Taulukko 1 — Yhteenveto suunnittelukategorioiden määritelmistä.
Merkitsevä aallonkorkeus on korkeimman kolmanneksen keskimääräinen aallonkorkeus. Tämä korreloi likimääräisesti kokeneen havaitsijan aallonkorkeuden arviointiin. Yksittäiset aallot saattavat olla korkeudeltaan kaksinkertaisia merkitsevään aallonkorkeuteen nähden. 7.2. Lämpötilat ja veden suolapitoisuus Kaikkien aluksessa käytettävien materiaalien tulee kestää varastoimista -40...+60 oC lämpötiloissa. Alus mukaanlukien sen järjestelmät tulee olla mahdollista käyttää -10...+50 oC lämpötiloissa. Kaikkien niiden materiaalien, jotka joutuvat kosketukseen meriveden kanssa, tulee kestää 5% suolapitoisuuden. Säännöissä oletetaan, että alus kuuluu yhteen tai useaan, aluksen tehtävien perusteella määriteltyyn alustyyppiin. Nämä kuvataan seuraavassa. 8.1 Työalus 8.2 Lastialus 8.3 Meripelastus- ja partioalus 8.4 Hinaaja 8.5 Öljyntorjunta-alus Jos aluksella on alustyypille kuuluvien ominaisuuksien lisäksi erikoisominaisuuksia, arviointi voidaan laajentaa koskemaan myös niitä. Mikäli kyseessä oleva lisäominaisuus on säännöstön piirissä ja alus täyttää annetut säännöt, sille voidaan antaa lisämerkintä hyväksyntätodistukseen. Seuraavat lisämerkinnät on sisällytetty sääntöihin:
9.1 Jäävahvistus 9.2 Vuotovakavuus 9.3 Lisävarusteet 10.1 Venekohtainen tarkastus 10.2 Tyyppitarkastus tuotannon laadunvalvonnalla Vaadittava dokumentaatio riippuu aluksesta. Kaikille aluksille vaaditaan vähintään seuraavat asiakirjat: Anomus, josta käy ilmi haluttu Alustyyppi ja mahdolliset Lisämerkinnät; Venetyyppilomake täytettynä; Yleisjärjestelypiirustus; Vaadittava lisädokumentaatio on lueteltu jokaisen luvun alussa. 12. Säännöstössä käytetyt yhteiset määritelmät ja symbolit 12.1. Henkilöiden paino ja mitat Lastitilanteiden kokoonpanossa varalaita- ja vakavuuslaskelmia varten ja muita säännöstön tarkoituksia varten tulee henkilöille käyttää seuraavia paino- ja mittatietoja ellei henkilöiden varustus (esimerkiksi sukeltajavarustus) vaatii suuremman painon ja mittojen käyttämistä:
Sivun alkuun |